Oikkupolvet‎ > ‎

Kausi 2020

Tälläkin kaudella on potkittu palloa, ja kovasti onkin. Eteläisen alueen naisten harraste kotikenttäsarjassa ei hävitty kertaakaan, ei siis yhden yhtäkään kertaa. Voitettiin aina, paitsi silloin kun pelattiin tasuri.  Silloin ei voitettu, mutta ei kyllä hävittykään. 


Talvisarjakin voitettiin, vaikka finaali pelattiinkin Helsingissä vasta kesän jälkeen. Että sellainen talvisarja.


Kaikkien aikojen poikkeusolojen kevät keskeytti talvisarjan lisäksi myös treenit. Mutta treenattiin me silti, itsekseen tai perheen kanssa. Kuka missäkin, kuka milloinkin, tosin joku ei kyllä missään eikä milloinkaan. 


Kun sitten kesällä taas päästiin yhdessä treenaamaan, niin voi tytöt, kyllä me sitten treenattiinkin. Sellaista osallistujamäärää ei olla aikoihin nähty, paitsi pikkujouluissa ja alusvaate-esittelyssä. 


Oli vähällä, ettei jäänyt Kalevan kenttä pieneksi, kun treenin- ja seurankaipuiset Oikkupolvet rynnivät kentälle kuin villihevoset. Ei tarvitse Päten enää karaokessa kysellä, onko niitä vielä, villihevosia. Nimittäin on, Kalevassa meidän vuorolla, treenitauon jälkeen. Siellä niitä on.


Ja kun peli-intoakin oli enemmän kuin junnuilla konsanaan, niin jaksettiin alkusyksyn illoissa ajella vieraspeleihin jopa Nastolaan ja Karhulaan asti ja hakea näistäkin kaukokohteista pisteitä Keravalle.


Turnauksiin ei tällä kaudella osallistuttu, haluttiin antaa muillekin välillä mahdollisuus. Ensi kaudella sitten taas tullaan, varokaa vaan vastustajan lyylit!

Teksti: Katja Asikainen



Talvi- ja kesäsarjan voitolle!